Tänään pakkasta oli himpun verran vähemmän joten lähdettiin täältä peräkyliltä tuonne kaupungin ihmeitä katsomaan. Ukko jäi kotiin ku sillä ei tuota turkkia ole niin yhtään. Se jäätyy remmilenkeillä pystyy, jopa tuon takin kanssa. Mullahan tietysti auto hajos ja Jani joutu tuleen hakemaan mut kesken työpäivän piti ehtiä työvoimatoimistoon palauttaa nuo laput.

Eka pysähdyttiin ostaa varaosaliikkeestä akku ja akunkengät mun autoon. Siinä pihalla sit kateltiin niitä ihmeellisiä otuksia (siis miehiä). Ekalla piti vähän haukahtaa mut komentamalla ja sit ku oli hiljaa ni kehuttiin. Lopuille tyypeille sit heiluteltiinki häntää ja syliin olis pitäny päästä.

Sitten kaukalon laidalle; siellä piti hieman pörhistellä mut yhtään haukku ääntä ei päässyt ja kohta toi ihan rentona leikki ja makupalatkin maistu. Käytiin viereisellä asuinalueella kävelemässä ja siellä tuli vastaan yksi koira ja nainen kävelysauvojen kanssa näille piti haukahtaa mut loppu taas heti ku kielsin. Kävelyllä löytyi myös järkyttävä mörkö… pienen metsikön (huom. pari hassua puuta) keskellä oli jumalattoman suuri kivi, ihan selän taakse piti Nukan mennä piiloon. Kävelin sit sinne kivelle ja nojailin siihen tupakin verran ja sit toi koira vaan tuhahti ja kattoi mua siihen malliin et kyllä mä tiesin ettei se mikään mörkö ole kuhan vaan yritin sua huijata.

Siis meillähän on menossa mörkökausi, todella hupasta lähtä ens lauantaina näytelmiin ku kaikki tututkin jutut on niin jänniä…

Hampaat kattoi yks janin kaveri ja tosi kivasti Nuka anto ne kattoa vaikkei koskaan oo koko tyyppiä etes nähny.