Tänään lähdin jälkikurssin ensimmäiselle maasto-osuudelle mielenkiinnolla. Nukan kanssahan ei oo ehditty kauheesti tekemään noita jälkiä ja aattelin et saa nähä osaako tuo mitään.

Jäljellä oli mittaa about 50m ja nakkeja varmaanki 10 kpl:tta koko matkalla. (Nukahan ei oo kovin ahne ja jos laittaa enemmän ni sit ne jää sinne, joten turha niitä on sinne aivan älyttömästi kylvää) Loppupalkaksi laitoin pallon jonka yritin hieman piilottaa ettei se olis selvästi havaittavissa (lähinnä siksi ettei tuo pallohulluna huomais sitä heti ja syöksyis sen kimppuun jäljestämättä loppuun asti) Nuka sai olla seuraamassa jäljen tekemistä, näin alkuvaiheessa olen kokenut sen innostuvan ja asettuvan työmoodiin tällä tavalla parhaiten. Innokkaana se olis ollu menossa kavereiden jäljelle ku käveltiin omalle aloituspaikalle.

Hieman alussa jouduin ohjaamaan sitä jäljen alkuun. Tämän jälkeen sain kouluttaja-Katjalta ohjeen jäädä kauemmas koirasta ja kappas Nuka rauhoittui ja kulki kivasti jälkeä pitkin nenä aika tiiviisti maassa. Muutaman kerran kääntyi mua kohti ja harmillisesti meille sattui sellainen kohta missä jouduin tekemään jäljen polun yli. Tässä kohtaa Nuka hieman hämmentyi ja vaati apua multa et päästiin jatkamaan. Lopussa meni pallon päälle maahan, Aika hauska juttu ku en oo sille tota opettanu ja se on yleensä ottanut loppupalkan suuhun. Käyhän se näinkin.

Todella tyytyväinen ja yllättynyt olen siihen miten tuo koira teki hommia. Paljon paremmin tekee tosiaan ku itse jättäydyn jälkeen enkä mene koiran iholle.

Muiden koirat olivat oikein päteviä ja ihanasti huomasi sellaisia pieniä eroja esimerkiksi hännän asennoista. Mukava porukka ja paljon taitavia koiria. Innostus kasvoi joten eiköhän me tungeta Nukan kanssa jälkimetsäänki kuhan vaan saadaan tarpeeksi aikaa.